VIIDEN KIRJAN HAASTE

Ympäri kirjallista Blogistaniaa pyörii haaste, jossa ilmiannetaan viisi kirjaa erilaisissa kategorioissa. Minusta on ollut mielenkiintoista lukea muiden bloggareiden valinnoista, joten haluan jakaa myös omat valintani. Muutaman kirjan kohdalla joutui hieman pähkäilemään ja aivan varmasti kaikkiin kohtiin löytyisi myös muunkinlaisia vastauksia, mutta tässä nyt tältä istumalta muistini syövereistä kaivamani valinnat.


1)   Kirja, jota luen parhaillaan

SHANTARAM
Gregory David Roberts

Täällä Intiassa varsinkin, mutta varmasti muuallakin suurta suosiota nauttiva "the international bestseller" on lähes tuhat sivuinen opus Gregory David Robertsin aivan uskomattomasta elämäntarinasta. Pako australialaisesta vankilasta ja muutto väärän passin turvin Mumbaihin, siellä muutto slummiiin, alkeellisen klinikan perustaminen köyhille ja siirtyminen mustan pörssin kaupoista  keskelle Afganistanin sotaa pitää mielenkiintoa yllä, mutta kirjan massiivinen koko aiheuttaa sen, että kirja on ollut kesken jo jonkin aikaa.

2)   Kirja, josta pidin lapsena

ERIC
Doris Lund

Tähän kategoriaan ei ollut tunkua. En ollut lapsena mikään lukutoukka, joten käsitänkin "lapsen" vähän laajemmassa ikähaarukassa. Aloitin lukutaipaleeni vasta murrosiän nurkilla ja sieltä on jäänyt kaksi kirjaa muistojen kultaamaksi. Doris Lundin kirjoittama Eric teki vaikutuksen nuoreen teinipoikaan. Leukemiaan sairastunut poika elää elämänsä viimeisiä hetkiä ja saapa vielä kokea ensirakkaudenkin ennen kuolemaansa. Kirjan kirjoittaja on Ericin äiti. Tämän kirjan myötä itselleni selvisi viimeistään, että kaikki meistä eivät selviä harmaahapsiksi, eikä kukaan ole luvannut meille huomista. Luin kirjan uudestaan muutama vuosi sitten ja vaikutus ei todellakaan ollut sama. Kirja on kuin "oksennettua suklaata" (Jouko Turkka) - ylimakeaa siirappia, jossa äiti tekee pojastaan lähes yli-ihmisen. Taustalla on tietysti äärimmäinen tragedia ja ymmärrän äidin motiivit, mutta ehkä olisi ollut parempi olla lukematta kirjaa uudestaan vanhemmalla iällä. Kyynisyyden salakavala käärme on jo pesiytynyt nahkoihini ja usko "täydelliseen ihmiseen" on aikojen saatossa jo ehtinyt murskautua monet kerrat. Mutta ehdottomasti tärkeä kirja oman lukutaipaleeni alkuvuosilta.

SIVARI
Hellevi Salminen

Hellevi Salmisesta tuli samoihin aikoihin tärkeä kirjailija itselleni. Monet hänen teoksistaan puhuttelivat minua murrosikäisenä ja sain niistä lohtua, neuvoja, vertaistukea sekä samaistumisen kohteita. Murrosikäisenä pohdin paljon kuolemaa, murhia, tappamista ja syitä, miksi jotkut ovat valmiita kuolemaan omien uskomusten/uskontojen/isänmaan/omien mielipiteidensä puolesta. Ja armeija oli mielikuvissani paikka, jossa nuoria miehiä opetetaan taistelemaan ja tappamaan ja jopa kuolemaan jonkun niinkin abstraktin asian kuin isänmaan puolesta. Äitini kehoituksesta luin Sivarin ja kirjan myötä itselleni selvisi, etten ollutkaan ihan yksin asian kanssa. Jos tämä kirja ei varsinaisesti ollutkaan syy siihen, että aikoinaan valitsinkin siviilipalveluksen armeijan sijaan, niin selkeä taustavaikuttaja se on ollut jokatapauksessa.

3)   Kirja, joka jäi kesken

KÄTILÖ
Katja Kettu

Vitsi, miten harmittaa laittaa Kätilö tähän kohtaan, mutta minkäs teet...Olen aloittanut kirjaa varmasti ainakin viisi kertaa ja joka kerta vakuuttanut itselleni, että nyt luen teoksen loppuun, mutta enpä ole vieläkään päässyt viittäkymmentä sivua pidemmälle. Enkä oikeastaan edes tiedä, miksi? Ei kirjan alku mikään tappavan tylsäkään ole, mutta jotenkin en pääse sisään kirjan maailmaan ja aina tulee jotakin kiinnostavampaa luettavaa. Toisaalta voi johtua myös siitä, että kirjaa on hehkutettu niin kovasti ja siitä tehtyjä kirjoituksia olen lukenut ahkerasti, joten jollakin lailla tuntuu siltä, että olisin kirjan jo lukenut. Mutta aivan varmasti tulee vielä päivä, kun selätän tämän teoksen. Vähän samalla tavalla kävi Sofi Oksasen Puhdistuksen kanssa - aloitin sitäkin useampaan kertaan ja kun viimein pääsin kirjan päälle, niin en olisi malttanut laskea kirjaa kädestäni. Mutta Kätilön aika ei vielä ole
koittanut.

4)   Kirja, joka teki vaikutuksen

VÄÄRÄÄN AIKAAN
Alain Claude Sulzer

Viime aikaisista kirjoista suurimman vaikutuksen meikäläiseen on tehnyt Alain Claude Sulzerin Väärään aikaan. Tämä on kirja ihmisestä, joka ei ole voinut toteuttaa omaa ihmisyyttään täydesti. Hän sattui syntymään väärään aikaan ja erilaisuus oli jotain salattavaa ja hävettävää. Ihmisen tuli mukautua yhteiskunnan normeihin tai valita rooli hylkiönä, kartettavana, eriskummallisena ja naurettavana hyypiönä. Kirja itketti ja sai myös ajattelemaan omaa yhteiskuntaamme ja omaa suhtautumistani siihen. Elänkö itse vain puolinaista elämää ja miten suhtaudun kanssakulkijoihini, jotka eivät jaakaan samaa todellisuutta kanssani - annanko myös heille oikeuden toteuttaa omaa todellisuuttaan täydesti vai olenko itse heittämässä sitä ensimmäistä kiveä? Tärkeä teos pieneltä Lurra editions kustantamolta.

5)   Kirja, johon palaan uudelleen

MAAILMA ON MINUN
Hannele Krause

Totuus ei pala tulessakaan! Tämä on todellakin kirja, johon palaan aina uudestaan - kun haluan viihtyä, kun kaipaan nokkelaa sanailua, kun iskee kaukokaipuu, kun istun vessassa...Hannele Krause (nyk. Wilma Schlizewski) oli oman nuoruuteni suurimpia vaikuttajia. Hän uskalsi toivottaa televisiossa "helvetin hyvää yötä", pukeutua kirkkaan keltaisiin tiskihanskoihin mennessään lähimarkettiin tai käyttää oven sijasta ikkunaa kotiin tullessaan ja kaikki mediassa esitellyt ystävänsä olivat aivan yhtä pähkähulluja. Ahmin kaiken käsiin saamani artikkelit Hantta Krausesta ja hän edusti minulle kaikkea sitä, mitä itsekin olisin nuorena miehenä halunnut olla; rohkea, muiden mielipiteistä piittaamaton, menestyvä copywriter, maailmanmatkaaja, tv-esiintyjä ja vaikka mitä muuta...Wilmahan on myöhemmin todennut, että Hantta Krause oli aikansa tuote ja tehtykin ihan tiettyjä tarkoitusperiä varten. Mutta itse ryntäsin heti pienen maalaiskaupungin kirjakauppaan, kun kuulin, että Hantta on kirjoittanut kirjan ja luin sen heti siltä seisomalta. Kirjassa Hantta kertoo uskomattomista seikkailuista ympäri maapalloa minibudjetilla ja raottaa myös lapsuuttaan kemikalioiden kimalluksessa sekä nuoruuttaan yhdenkin ikimuistoisen illan verran verikasteen saaman lipun päällä. Itselleni ei ole niinkään tärkeätä, onko nämä jutut ihan täyttä totta vai väritettyä totuutta. Kirjan suurimmat ansiot ovat sujuva kynän käyttö ja huikean nokkela verbaliikka. Kirja tempaa mukaansa milloin Karachin rannalla viimeistä piikkiä odottavien narkomaanien pariin tai Sri Lankan tamilisissien räjäyttämään junaan tai Bangkokin tyttöpoikien railakkaisiin bileisiin ja arkeen, kun meikit pestään pois ja korkkarit vaihtuvat varvastossuihin. Kun itselleni iskee kaukokaipuu palaan aina Hantan kirjaan ja pääsen ainakin hetkeksi pois arjen rutiineista. Tämä kirja istutti aikanaan siemenen omaan reissaamiseeni ja haluun nähdä myös muutakin elämää ulkomailla kuin "pakolliset" Eiffelit, Taj Mahalit tai Kiinan muurit - maailma on minunkin.