torstai 24. joulukuuta 2015

VUODEN 2015 TOP FIVE - ULKOMAISET

Kaikki se valo jota emme näe
Anthony Doerr
WSOY 2015
Kaikkialla hehkutettu ja Pulitzer-palkittu kirja on minustakin ihan huikea lukuromaani. Tätä kirjaa lukiessani pohdin usein sitä, mitä kaikkea kirjailijat voivatkaan keksiä tarinaansa. Sokea tyttö, pienoismalleja rakenteleva isä, natsien kauhut sisältäpäin kokeva poika, radioaaltoja, jalokivi ja sen kopiot jne. ja kaikki tämä nivoutuu yhdeksi kokonaisuudeksi. Tarina teki vaikutuksen erityisesti kirjailijan hienona työnäytteenä ja sujuvana kertojana. Tietysti minäkin haluaisin matkustaa St. Malon kaupunkiin ja kokea itse tuo erikoislaatuinen kaupunki.
Ainoa säröääni päässäni hoki, että onko tämä romaani jo liiankin täydellinen - useinhan kiinnostavimmissa kirjoissa, esineissä, ihmisissäkin on jokin häiritsevä tekijä -"kauneusvirhe"-, joka tekee teoksesta unohtumattoman. Aikapa näyttää, kuinka paljon tästä teoksesta jää elämään.


Vierashuone
Helen Garner
Atena 2015


     Helen Garnerin Vierashuone kiinnosti jo lähtökohtaisesti aiheensa puolesta.
     Miten suhtautua kuolemansairaaseen ystävään? Miten voit kulkea vierellä
     kohti vääjäämätöntä loppua? Miten voimasi riittävät seuraamaan kuolevan
     oikkuja? Jääkö oma elämä telakalle ja odottamaan ystävän kuolemaa?
     Missä kulkee rajat ja voiko kuolevalle sanoa EI?
     Kirja käsittelee itselleni tärkeää ja kiinnostavaa aihetta eli kuolemaa. Se ei
     kuitenkaan ole paasaava, vaan hyvinkin realistisen tuntuinen kuvaus kahdes-
     ta ystävättärestä, joilla on hiukan erilaiset käsitykset sairauksien hoidoista.
     Koin oppineeni jotain uutta kuoleman kohtaamisesta tämän kirjan myötä.
     Ajatukseni askaroivat luonnollisesti myös oman kuoleman parissa ja
     mikäköhän mahtaa olla minun suhtautumiseni sitten, kun kuljen kohti
     viimeistä porttia.
   
Väärään aikaan
Alain Claude Sulzer
Lurra Editions 2012


Yksi tämän vuoden iloisimmista asioista kirjarintamalla oli Lurra Editionsin kirjojen löytäminen. Aikaisemmin en ollut kuullutkaan kyseisestä pienestä kustantamosta ja nyt kun olen tutustunut heidän valikoimiinsa, niin voinkin todeta, että parempi myöhään. Valikoimissa on paljon laadukasta eurooppalaista kirjallisuutta ja toivoisinkin, että ne saisivat vähän enemmän julkisuutta. Sen ne totta vieköön olisivat ansainneet.
Alain Claude Sulzerin Väärään Aikaan on ensimmäinen häneltä suomennettu teos ja kirjan päähenkilönä on poika, joka selvittää itsemurhaan päätyneen isänsä historiaa. Toisen maailmansodan aikaan Emil - pojan isä - oli tuntenut vetoa samaan sukupuoleen, eikä ollut käsittänyt romanttisia tunteitaan. Hän olisi halunnut taiteilijaksi, mutta vanhempien painostuksesta hänestä kuitenkin tuli turvallisemman ja porvarillisemman ammatin harjoittaja ja aviomies. Ristiriita ulkoisen paineen ja sisäisen motivaation välillä kävi kuitenkin liian raskaaksi ja hän päätyi pienen pojan isänä käyttämään oman käden oikeutta. Sydämeni lähes pakahtui lukiessani tätä fiktiivistä tarinaa ja samalla miettien, kuinka paljon "Emileitä" on ollut ja on edelleenkin keskuudessamme Suomessa ja ympäri maailmaa, vaikka aika onkin kulkenut kohti suvaitsevaisuutta.


Punainen sohva
Michèle Lesbre
Lurra Editions 2014

Punainen Sohva on toinen Lurra Editionsin julkaisema kirja, joka resonoi minussa sangen positiivisesti. Lesbre käsittelee kirjassaan juuri niitäkin asioita, joiden parissa itsekin tällä hetkellä askartelen. Onko parempi lähteä kuin jäädä? Ihminen ei ole koskaan vapaa historiastaan, vaikka matkustaisi maailman ääriin ja aika pelottavaahan se olisikin. Pisin matka on aina omaan itseen.
Kirjassa liikutaan Trans-Siberian junassa aina Irkutskiin asti ja junan kolistessa Äiti Venäjä lipuu junan ikkunassa aina muuttumattomana ja ikiaikaisena. Annen nuoruuden rakastettu Gyl on lähtenyt Siperiaan etsimään vaihtoehtoista elämäntapaa nykyisen kulutusyhteiskunnan sijaan ja Anne on junassa matkalla tapaamaan häntä. Samaan aikaan Pariisissa Annen ystävä - vanha hattutaiteilija - tekee matkaansa omaan elämäänsä punaisella sohvalla. Tämä kirja on kuin päättymätön elokuva ihmisen tyytymättömyydestä omaan elämäänsä ja valintojen tekemisen vaikeudesta. Kirjan melankolisuus jätti vahvan muistijäljen.



Sopimus
Audrey Magee
Atena 2015

Audrey Mageen kirja avasi silmiäni Toisen Maailmansodan tapahtumiin tavallisen saksalaisen näkökulmasta. Teoksessa asetetaan vastakkain hyvinvoivat ihmiset kotirintamalla ja sotilaiden kauhut Venäjän kylmässä talvessa. Yleensä en ole ollenkaan kiinnostunut kirjoista, jotka käsittelevät sotaa. Minusta tuntuu, että se tarina on jo kuultu niin moneen kertaan. Magee onnistuu kuitenkin lähestymään aihetta hyvinkin ruohonjuuritasolla eli miltä asiat näyttäytyivät aluksi Saksan kulkiessa voitosta voittoon tavoitellessaan maailmanherruutta ja myöhemmin tappion häämöttäessä, kun Saksasta tuli hylkiö maailman silmissä. Ja ihmiset kuin lastut laineilla seuraten johtajien toimeksiantoja. Eipä rintamalta tainnut kovinkaan moni selviytyä ihan terveiden kirjoihin ja miten ihmeessä olisikaan voinut - sellainen määrä kärsimystä, tuhoa ja hävitystä ympärillä vuodesta toiseen, jos oli onni väistellä ammuksia. Luin kirjaa enemmänkin sotilaan tarinana ja Murtuneet Mielet odottaa kirjahyllyssä.





VUODEN 2015 TOP FIVE - KOTIMAISET

          Vuosi 2015 alkaa olla lukemisen osalta kutakuinkin pulkassa ja katselen tässä hieman taaksepäin, millaisten kirjojen kanssa sitä on tullut aikaansa vietettyä. Kaikkiaan luin tänä vuonna 57 kirjaa, joka on noin parikymmentä opusta vähemmän kuin "normivuotena". Reissut Aasiaan ja ympäri Eurooppaa ovat hieman verottaneet lukuintoa, mutta yllätyksekseni kovin montaa huonoa kirjaa ei repetuaariin mahtunut. Kaikki lukemani kirjat olivat vähintäänkin OK, eikä mitään teosta tehnyt mieli heittää seinään (no ok, todellakin olisin halunnut paiskata vesilintua Mihail Siskinin Neidonhiuksella - ei kyllä sitten vähimmässäkään määrin puhutellut meikäläistä).
          
          Kirjahyllyssä makoilee paljon sellaisia kirjoja, jotka olisin toivonut ehtiväni lukea tänä vuonna ja tämä listakin olisi varmaan näyttänyt hieman toisenlaiselta, mikäli olisin kaiken suunnittelemani pystynyt toteuttamaan. Eniten ehkä kaivelee kolme edellistä Finlandia-voittajaa (Pelo,Valtonen ja Lindstedt), jotka edelleen odottavat aikaa parempaa sekä Täällä Pohjantähden Alla-trilogia, joka piti olla mun kesäprojekti 2015. No onneksi kirjat eivät katoa minnekään ja tuleepa vielä aika, kun pääsen tuotakin lukusumaa purkamaan.

          Valitsin tälle listalle kymmenen minua eniten miellyttänyttä teosta - syystä tai toisesta. Kirjat eivät ole paremmuusjärjestyksessä, koska siihen en yksinkertaisesti kykene. Listamaakareita tyydyttääkseni valitsin kuitenkin viisi kotimaista ja viisi ulkomaista teosta, jotta jonkunlainen roti tässäkin listauksessa säilyisi. Ohessa myös lyhyet kommentit, miksi kyseinen kirja löytyy tältä listalta.

          Jaan tämän postauksen kahtia eli kotimainen huippu-viisikko on omassa postauksessaan ja ulkomaiset opukset löytyvät omalta sivultaan.

                                                                         *****

Meriromaani
Petri Tamminen
Otava 2015
Petri Tamminen on lyönyt minut totaalisesti ällikällä. Kaikki mitä hänestä tiedän (Google, kuvat,työhistoria) ei ole herättänyt minkäänlaista mielenkiintoa miehen teoksiin. Kierrätyskeskukset (Helsinki, Espoo) ovat pullollaan hänen kirjojaan (enpä tiedä, onko se hyvä vai huono asia) ja sieltä ensimmäinen tarttui minunkin mukaani. Ajattelin, että suhteellisen ohuina kirjoina voin lukaista yhden ainakin vessa-istunnoilla ja arvatenkin jäin totaalisesti koukkuun pöntöllä istuskellessani. Nyt olen ahminut lähes koko hänen tuotantonsa ja hinkuen odottelen jo uutta.
Meriromaanissa mua puhuttelee tämä epäonnen soturi, joka upottaa laivan toisensa jälkeen. Haaksirikosta toiseen vaan pystyssä päin ja aina kohti uutta epäonnistumista. Ja tokihan kirjan voi nähdä metaforana tästä ihmisen taivalluksesta täällä maan päällä - kukapa meille on luvanut tänne ruusutarhaa tai aurinkolaivaa. Tammisen kieli on perin simppeliä ja kosiskelematonta ja hänen lakoninen tyylinsä on saanut ainakin minusta suuren ystävän.


Johanna Holmström
Sulje silmäs pienoinen
Otava 2015
En juurikaan lue murhamysteeri/dekkari/salapoliisikirjoja, koska niissä vaan jokin tökkii. Holmströmin kirjaan tartuin lähinnä positiivisten blogi-arvostelujen sekä uskomattoman hienon kannen perusteella. SSP oli aika muikea yllätys ja vaikka minulla ei juurikaan ole vertailukohtaa kyseiseen genreen, niin tämä teos kyllä koukutti ja oli työn takana, etten vilkaissut loppuratkaisua jo etukäteen. Eniten pidin siitä, miten Sipoo, suomalaiset ja tämä nykyaika oli saatu näyttämään niin karmivalta kuin mikäkin hylätty, autioitunut saari tai neonvaloissa tykyttävä suurkaupunki. Holmströmistä ilahtuneena luin samaan syssyyn myös Itämaan, joka oli aika erilainen, mutta nautittava kirja sekin. Erikoiskiitokset kirjojen suomentajalle ovat varmasti myös paikallaan. Kiitos Tuula Kojo.



Lars Sund
Kolme sisarta ja yksi kertoja
Schildts&Söderströms 2014
Teatteriin päin kallellaan olevana ja Tsehovia fanittavana oli tietty pakko tarttua tähän Sundin teokseen, jossa harrastajaporukka treenaa Kolmea Sisarta ruotsinkielisellä länsirannikolla. Teatteriharjoitukset toimivat enemmänkin viitekehyksenä tähän patruunakylään, jossa pieni kyläyhteisö ja sen moninaiset suhteet ja historia ovat romaanin varsinainen pihvi. Puomivahti (ja hänen ystävänsä varis!) toimii tarinan kertojana. Kirjan verkkainen rytmi muistuttaa helteistä kesäpäivää jossakin päin Suomea ja vaikka ruotsinkielinen kulttuuri ei kovin tuttua itselleni olekaan, niin uskoisin, että Sund on tavoittanut jotakin perin olennaista näistä piireistä. Vielä erityiskiitokset kirjan hienosta kannesta - minulla on ainakin sellainen tunne, että kirjan kansiin kiinnitetään perin vähän huomiota ja ainakin itselläni kansi on yksi merkittävä tekijä siinä, kun harkitsen kirjan kuljettamista kassalle asti.


Helmi Kekkonen
Kotiin
Avain 2009


Helmi Kekkosen esikoisnovellikokoelma Kotiin on esimerkki kirjasta, joka osuu juuri itselle sopivaan aikaan ja elämäntilanteeseen. Yhdeksän novellin kokoelma tarjoaa lyyrisiä, pieniä arkisen hetken kuvauksia, joissa ei ole kiire minnekään. Amerikkalaistaiteilija Edward Hopperin maalaukset tulivat usein mieleeni näitä novelleja lukiessani - niissäkin hetki pysäytetään näennäisesti aika merkityksettömään tilanteeseen ja silti siinä hetkessä on niin paljon sisältöä. En malta olla lainaamatta kuvausta Avaimen katalogista, koska en itse kykene osuvammin tätä pientä suurta kirjaa kuvailemaan: "Novellit ovat kertomuksia halusta ja kaipuusta, pyynnöstä ja anteeksiannosta, ihmisen pyrkimyksestä löytää jotain kokonaista, käsin kosketeltavaa ja kaunista." ja vielä "novellit kuvaavat niitä hetkiä, jolloin ihmiset kulkevat toistensa ohi toisiaan kuitenkin koskettaen."




Anu Kaaja
Muodonmuuttoilmoitus
Teos 2015
Anu Kaajan Muodonmuuttoilmoitus on jotain aivan kummallista ja outoa. Novellit liikkuvat jossakin surrealistisessa maailmassa ja niihin ei ollut aivan helppo päästä käsiksi, enkä kaikkiin päässytkään...Itse asiassa en niinkään tiedä, oliko kokoelma minusta hyvä vai huono, mutta se jätti itseni perin hämmentyneeksi ja hämmennys on hyvä paikka olla. Kirja oli paikoin melko raskas lukuinen ja otti aikansa, että pääsin kirjan loppuun - piti välillä aina huilata ja lukea jotain ihan muuta.
Kaikkien kirjojen ei tarvitsekaan avautua ihan helposti ja uskon, että tähän esikoisteokseen palaan vielä uudelleenkin ja yritän avata näitä unimaailmallisia tarinoita. Mutta rehellisyyden nimissä en mä tällaisia kirjoja kovin monia jaksa vuositasolla, muutama toki tuo tervetullutta vaihtelua "perinteisempään" kerrontaan. Ja jotakin kiehtovaa tässä kirjassa ennen muuta on, koska päätyi kuitenkin tälle listalle. Kansi jälleen kiinnostava!