IHMISELON IHANUUS JA KURJUUS

Huolimattomia unelmia. Kertomuksia.
Juha Itkonen
Otava 2008

          Mulla on Juha Itkoseen sellanen viha-rakkaus-suhde. Periaatteessa arvostan hänen kirjojaan ja tykkään niitä lukeakin, mutta niistä ei jää kovin paljoa jälkeenpäin muisteltavaa. Ne ovat sujuvia, kertovat maailmasta, jossa minäkin elän, niissä on koukkua tarpeeksi, jotta jaksaa lukea loppuunkin ja minusta hänellä on oma "kirjailijan äänensä" ja minä niin haluaisin tykätä hänestä, kun hän on vallan sympaattisen oloinen kaverikin, mutta...

          Luin Itkosen Kertomuksia junamatkalla Moskovasta Jekaterinburgiin ja siihen tämä tusinan tarinan pokkari oli ihan oiva valinta. Kertomuksiin jaksaa keskittyä juuri sellaisen sopivan hetken, joka neljän hengen piukkaan ahdetussa hytissä on mahdollista. Kertomuksista jäi hieman ontto olo - tässäkö tämä oli? Alun viritysten perusteella oletin aina jotakin raflaavampaa tai suuria käänteitä, mutta käteen jäi aina tyhjä arpa. Nyt pari päivää lukemisen jälkeen (ja pokkarin junaan jättäneenä, seuraavalle suomalaiselle viihdykettä vuorokauden junareissulle) en muista kirjasta kovinkaan paljon.  Yhtenä yhdistävänä tekijänä muistelisin alakuloista tunnelmaa, sellaista tympeää arki-harmaata, kun lottovoitto ei osu kohdalle, akka nalkuttaa, lapset riitelevät ja itse haluaisi juoda kolpakollisen huurteista ja olla hetken omissa oloissaan.

          Kiinnostavin kertomus oli neljän kaveruksen polttarireissusta, jossa tulevan sulhon morsian ei muiden kavereiden mielestä olisi hänelle se oikea. Polttarireissu päätyy mökille, jossa perinteiseen tapaan vedetään "perseet", katsellaan vähän nuhjuisia strippareita ja grillataan. Tarinan kliimaksi käydään kännissä, jolloin tuleva ylkä avautuu yhdelle kavereistaan, että "kyllä hän rakastaa, tai ainakin haluaa yrittää rakastamista" tämän Ranskanmaalta tulleen morsion kanssa. Ja sitten on häät ja kaikilla on mukavaa. Tässä kertomuksessa mies saa naisensa, mutta ainakin parissa muussa jutussa kertoja-mies jää nuolemaan näppejään nuoruuden rakastetun mennessä toiselle.

          "Ei minun elämäni" - kertomus kuului myös ehdottomasti kokoelman parhaimpiin. Siinä jo tukevasti keski-iässä oleva naistenlehden toimittaja sukeltaa -ehkä- vähän turhan syvälle lehden muuttumisleikissä käyneen kuusankoskelaisnaisen elämään. Novellissa valotetaan julkisuutta ja sen usein näkymättömiin jäävää vähän nuhruista puolta. Kiiltävälle paperille painettu lehti ei kaipaa "mitään oikeaa elämää", vaan höpsön ja kepeän tarinan "rumasta ankanpoikasesta joutseneksi". Harvemmin kuitenkaan toimittaja lähtee "taviksen" luokse juomaan vinkkua ja laulamaan karaokea kodin viihdekeskukseen. Kertomuksen päähenkilöt Itkonen on kuvannut mainiosti ja tarinasta syntyy vaikutelma, että tällaisia tarinoita löytyy naistenlehtien sermien sisältä kymmenittäin.

          Huolimattomia unelmia - kirjassakaan ei yleisellä tasolla ole mitään vikaa, mutta kaksitoista perin arkista kertomusta peräjälkeen oli ehkä sietokyvylleni vähän liikaa. Kaipa sitä olisi kaivannut jonkinlaista vaihtelua arjen keskelle. Kyllä Itkonen draaman hallitsee, mutta liika oli nyt vaan tällä kertaa liikaa. Samaa olen kyllä vähän omalta kohdaltani huomannut myös parissa aikaisemmassa Itkosessani - Myöhempien aikojen pyhiä ja Anna minun rakastaa enemmän. Tartuin noihin opuksiin innolla, mutta ihmeitä en kummastakaan muista ja vähän pakkopullana kahlasin molemmat loppuun.
Ehkä olen yksi huolimaton unelma itsekin...

          Lukuhaaste Kirjan Vuosi 2015 - listasta yliviivaan kohdan 7. Novellikokoelma tämän kirjan myötä.

                           Kukkahattusetä kiittää ja jatkaa omien unelmiensa tavoittelua.