VUODEN 2015 TOP FIVE - ULKOMAISET

Kaikki se valo jota emme näe
Anthony Doerr
WSOY 2015

Kaikkialla hehkutettu ja Pulitzer-palkittu kirja on minustakin ihan huikea lukuromaani. Tätä kirjaa lukiessani pohdin usein sitä, mitä kaikkea kirjailijat voivatkaan keksiä tarinaansa. Sokea tyttö, pienoismalleja rakenteleva isä, natsien kauhut sisältäpäin kokeva poika, radioaaltoja, jalokivi ja sen kopiot jne. ja kaikki tämä nivoutuu yhdeksi kokonaisuudeksi. Tarina teki vaikutuksen erityisesti kirjailijan hienona työnäytteenä ja sujuvana kertojana. Tietysti minäkin haluaisin matkustaa St. Malon kaupunkiin ja kokea itse tuo erikoislaatuinen kaupunki.
Ainoa säröääni päässäni hoki, että onko tämä romaani jo liiankin täydellinen - useinhan kiinnostavimmissa kirjoissa, esineissä, ihmisissäkin on jokin häiritsevä tekijä -"kauneusvirhe"-, joka tekee teoksesta unohtumattoman. Aikapa näyttää, kuinka paljon tästä teoksesta jää elämään.

Vierashuone
Helen Garner
Atena 2015

     Helen Garnerin Vierashuone kiinnosti jo lähtökohtaisesti aiheensa puolesta.
     Miten suhtautua kuolemansairaaseen ystävään? Miten voit kulkea vierellä
     kohti vääjäämätöntä loppua? Miten voimasi riittävät seuraamaan kuolevan
     oikkuja? Jääkö oma elämä telakalle ja odottamaan ystävän kuolemaa?
     Missä kulkee rajat ja voiko kuolevalle sanoa EI?
     Kirja käsittelee itselleni tärkeää ja kiinnostavaa aihetta eli kuolemaa. Se ei
     kuitenkaan ole paasaava, vaan hyvinkin realistisen tuntuinen kuvaus kahdes-
     ta ystävättärestä, joilla on hiukan erilaiset käsitykset sairauksien hoidoista.
     Koin oppineeni jotain uutta kuoleman kohtaamisesta tämän kirjan myötä.
     Ajatukseni askaroivat luonnollisesti myös oman kuoleman parissa ja
     mikäköhän mahtaa olla minun suhtautumiseni sitten, kun kuljen kohti
     viimeistä porttia.
   

Väärään aikaan
Alain Claude Sulzer
Lurra Editions 2012

Yksi tämän vuoden iloisimmista asioista kirjarintamalla oli Lurra Editionsin kirjojen löytäminen. Aikaisemmin en ollut kuullutkaan kyseisestä pienestä kustantamosta ja nyt kun olen tutustunut heidän valikoimiinsa, niin voinkin todeta, että parempi myöhään. Valikoimissa on paljon laadukasta eurooppalaista kirjallisuutta ja toivoisinkin, että ne saisivat vähän enemmän julkisuutta. Sen ne totta vieköön olisivat ansainneet.
Alain Claude Sulzerin Väärään Aikaan on ensimmäinen häneltä suomennettu teos ja kirjan päähenkilönä on poika, joka selvittää itsemurhaan päätyneen isänsä historiaa. Toisen maailmansodan aikaan Emil - pojan isä - oli tuntenut vetoa samaan sukupuoleen, eikä ollut käsittänyt romanttisia tunteitaan. Hän olisi halunnut taiteilijaksi, mutta vanhempien painostuksesta hänestä kuitenkin tuli turvallisemman ja porvarillisemman ammatin harjoittaja ja aviomies. Ristiriita ulkoisen paineen ja sisäisen motivaation välillä kävi kuitenkin liian raskaaksi ja hän päätyi pienen pojan isänä käyttämään oman käden oikeutta. Sydämeni lähes pakahtui lukiessani tätä fiktiivistä tarinaa ja samalla miettien, kuinka paljon "Emileitä" on ollut ja on edelleenkin keskuudessamme Suomessa ja ympäri maailmaa, vaikka aika onkin kulkenut kohti suvaitsevaisuutta.

Punainen sohva
Michèle Lesbre
Lurra Editions 2014

Punainen Sohva on toinen Lurra Editionsin julkaisema kirja, joka resonoi minussa sangen positiivisesti. Lesbre käsittelee kirjassaan juuri niitäkin asioita, joiden parissa itsekin tällä hetkellä askartelen. Onko parempi lähteä kuin jäädä? Ihminen ei ole koskaan vapaa historiastaan, vaikka matkustaisi maailman ääriin ja aika pelottavaahan se olisikin. Pisin matka on aina omaan itseen.
Kirjassa liikutaan Trans-Siberian junassa aina Irkutskiin asti ja junan kolistessa Äiti Venäjä lipuu junan ikkunassa aina muuttumattomana ja ikiaikaisena. Annen nuoruuden rakastettu Gyl on lähtenyt Siperiaan etsimään vaihtoehtoista elämäntapaa nykyisen kulutusyhteiskunnan sijaan ja Anne on junassa matkalla tapaamaan häntä. Samaan aikaan Pariisissa Annen ystävä - vanha hattutaiteilija - tekee matkaansa omaan elämäänsä punaisella sohvalla. Tämä kirja on kuin päättymätön elokuva ihmisen tyytymättömyydestä omaan elämäänsä ja valintojen tekemisen vaikeudesta. Kirjan melankolisuus jätti vahvan muistijäljen.

Sopimus
Audrey Magee
Atena 2015

Audrey Mageen kirja avasi silmiäni Toisen Maailmansodan tapahtumiin tavallisen saksalaisen näkökulmasta. Teoksessa asetetaan vastakkain hyvinvoivat ihmiset kotirintamalla ja sotilaiden kauhut Venäjän kylmässä talvessa. Yleensä en ole ollenkaan kiinnostunut kirjoista, jotka käsittelevät sotaa. Minusta tuntuu, että se tarina on jo kuultu niin moneen kertaan. Magee onnistuu kuitenkin lähestymään aihetta hyvinkin ruohonjuuritasolla eli miltä asiat näyttäytyivät aluksi Saksan kulkiessa voitosta voittoon tavoitellessaan maailmanherruutta ja myöhemmin tappion häämöttäessä, kun Saksasta tuli hylkiö maailman silmissä. Ja ihmiset kuin lastut laineilla seuraten johtajien toimeksiantoja. Eipä rintamalta tainnut kovinkaan moni selviytyä ihan terveiden kirjoihin ja miten ihmeessä olisikaan voinut - sellainen määrä kärsimystä, tuhoa ja hävitystä ympärillä vuodesta toiseen, jos oli onni väistellä ammuksia. Luin kirjaa enemmänkin sotilaan tarinana ja Murtuneet Mielet odottaa kirjahyllyssä.