torstai 24. joulukuuta 2015

VUODEN 2015 TOP FIVE - KOTIMAISET

          Vuosi 2015 alkaa olla lukemisen osalta kutakuinkin pulkassa ja katselen tässä hieman taaksepäin, millaisten kirjojen kanssa sitä on tullut aikaansa vietettyä. Kaikkiaan luin tänä vuonna 57 kirjaa, joka on noin parikymmentä opusta vähemmän kuin "normivuotena". Reissut Aasiaan ja ympäri Eurooppaa ovat hieman verottaneet lukuintoa, mutta yllätyksekseni kovin montaa huonoa kirjaa ei repetuaariin mahtunut. Kaikki lukemani kirjat olivat vähintäänkin OK, eikä mitään teosta tehnyt mieli heittää seinään (no ok, todellakin olisin halunnut paiskata vesilintua Mihail Siskinin Neidonhiuksella - ei kyllä sitten vähimmässäkään määrin puhutellut meikäläistä).
          
          Kirjahyllyssä makoilee paljon sellaisia kirjoja, jotka olisin toivonut ehtiväni lukea tänä vuonna ja tämä listakin olisi varmaan näyttänyt hieman toisenlaiselta, mikäli olisin kaiken suunnittelemani pystynyt toteuttamaan. Eniten ehkä kaivelee kolme edellistä Finlandia-voittajaa (Pelo,Valtonen ja Lindstedt), jotka edelleen odottavat aikaa parempaa sekä Täällä Pohjantähden Alla-trilogia, joka piti olla mun kesäprojekti 2015. No onneksi kirjat eivät katoa minnekään ja tuleepa vielä aika, kun pääsen tuotakin lukusumaa purkamaan.

          Valitsin tälle listalle kymmenen minua eniten miellyttänyttä teosta - syystä tai toisesta. Kirjat eivät ole paremmuusjärjestyksessä, koska siihen en yksinkertaisesti kykene. Listamaakareita tyydyttääkseni valitsin kuitenkin viisi kotimaista ja viisi ulkomaista teosta, jotta jonkunlainen roti tässäkin listauksessa säilyisi. Ohessa myös lyhyet kommentit, miksi kyseinen kirja löytyy tältä listalta.

          Jaan tämän postauksen kahtia eli kotimainen huippu-viisikko on omassa postauksessaan ja ulkomaiset opukset löytyvät omalta sivultaan.

                                                                         *****

Meriromaani
Petri Tamminen
Otava 2015
Petri Tamminen on lyönyt minut totaalisesti ällikällä. Kaikki mitä hänestä tiedän (Google, kuvat,työhistoria) ei ole herättänyt minkäänlaista mielenkiintoa miehen teoksiin. Kierrätyskeskukset (Helsinki, Espoo) ovat pullollaan hänen kirjojaan (enpä tiedä, onko se hyvä vai huono asia) ja sieltä ensimmäinen tarttui minunkin mukaani. Ajattelin, että suhteellisen ohuina kirjoina voin lukaista yhden ainakin vessa-istunnoilla ja arvatenkin jäin totaalisesti koukkuun pöntöllä istuskellessani. Nyt olen ahminut lähes koko hänen tuotantonsa ja hinkuen odottelen jo uutta.
Meriromaanissa mua puhuttelee tämä epäonnen soturi, joka upottaa laivan toisensa jälkeen. Haaksirikosta toiseen vaan pystyssä päin ja aina kohti uutta epäonnistumista. Ja tokihan kirjan voi nähdä metaforana tästä ihmisen taivalluksesta täällä maan päällä - kukapa meille on luvanut tänne ruusutarhaa tai aurinkolaivaa. Tammisen kieli on perin simppeliä ja kosiskelematonta ja hänen lakoninen tyylinsä on saanut ainakin minusta suuren ystävän.


Johanna Holmström
Sulje silmäs pienoinen
Otava 2015
En juurikaan lue murhamysteeri/dekkari/salapoliisikirjoja, koska niissä vaan jokin tökkii. Holmströmin kirjaan tartuin lähinnä positiivisten blogi-arvostelujen sekä uskomattoman hienon kannen perusteella. SSP oli aika muikea yllätys ja vaikka minulla ei juurikaan ole vertailukohtaa kyseiseen genreen, niin tämä teos kyllä koukutti ja oli työn takana, etten vilkaissut loppuratkaisua jo etukäteen. Eniten pidin siitä, miten Sipoo, suomalaiset ja tämä nykyaika oli saatu näyttämään niin karmivalta kuin mikäkin hylätty, autioitunut saari tai neonvaloissa tykyttävä suurkaupunki. Holmströmistä ilahtuneena luin samaan syssyyn myös Itämaan, joka oli aika erilainen, mutta nautittava kirja sekin. Erikoiskiitokset kirjojen suomentajalle ovat varmasti myös paikallaan. Kiitos Tuula Kojo.



Lars Sund
Kolme sisarta ja yksi kertoja
Schildts&Söderströms 2014
Teatteriin päin kallellaan olevana ja Tsehovia fanittavana oli tietty pakko tarttua tähän Sundin teokseen, jossa harrastajaporukka treenaa Kolmea Sisarta ruotsinkielisellä länsirannikolla. Teatteriharjoitukset toimivat enemmänkin viitekehyksenä tähän patruunakylään, jossa pieni kyläyhteisö ja sen moninaiset suhteet ja historia ovat romaanin varsinainen pihvi. Puomivahti (ja hänen ystävänsä varis!) toimii tarinan kertojana. Kirjan verkkainen rytmi muistuttaa helteistä kesäpäivää jossakin päin Suomea ja vaikka ruotsinkielinen kulttuuri ei kovin tuttua itselleni olekaan, niin uskoisin, että Sund on tavoittanut jotakin perin olennaista näistä piireistä. Vielä erityiskiitokset kirjan hienosta kannesta - minulla on ainakin sellainen tunne, että kirjan kansiin kiinnitetään perin vähän huomiota ja ainakin itselläni kansi on yksi merkittävä tekijä siinä, kun harkitsen kirjan kuljettamista kassalle asti.


Helmi Kekkonen
Kotiin
Avain 2009


Helmi Kekkosen esikoisnovellikokoelma Kotiin on esimerkki kirjasta, joka osuu juuri itselle sopivaan aikaan ja elämäntilanteeseen. Yhdeksän novellin kokoelma tarjoaa lyyrisiä, pieniä arkisen hetken kuvauksia, joissa ei ole kiire minnekään. Amerikkalaistaiteilija Edward Hopperin maalaukset tulivat usein mieleeni näitä novelleja lukiessani - niissäkin hetki pysäytetään näennäisesti aika merkityksettömään tilanteeseen ja silti siinä hetkessä on niin paljon sisältöä. En malta olla lainaamatta kuvausta Avaimen katalogista, koska en itse kykene osuvammin tätä pientä suurta kirjaa kuvailemaan: "Novellit ovat kertomuksia halusta ja kaipuusta, pyynnöstä ja anteeksiannosta, ihmisen pyrkimyksestä löytää jotain kokonaista, käsin kosketeltavaa ja kaunista." ja vielä "novellit kuvaavat niitä hetkiä, jolloin ihmiset kulkevat toistensa ohi toisiaan kuitenkin koskettaen."




Anu Kaaja
Muodonmuuttoilmoitus
Teos 2015
Anu Kaajan Muodonmuuttoilmoitus on jotain aivan kummallista ja outoa. Novellit liikkuvat jossakin surrealistisessa maailmassa ja niihin ei ollut aivan helppo päästä käsiksi, enkä kaikkiin päässytkään...Itse asiassa en niinkään tiedä, oliko kokoelma minusta hyvä vai huono, mutta se jätti itseni perin hämmentyneeksi ja hämmennys on hyvä paikka olla. Kirja oli paikoin melko raskas lukuinen ja otti aikansa, että pääsin kirjan loppuun - piti välillä aina huilata ja lukea jotain ihan muuta.
Kaikkien kirjojen ei tarvitsekaan avautua ihan helposti ja uskon, että tähän esikoisteokseen palaan vielä uudelleenkin ja yritän avata näitä unimaailmallisia tarinoita. Mutta rehellisyyden nimissä en mä tällaisia kirjoja kovin monia jaksa vuositasolla, muutama toki tuo tervetullutta vaihtelua "perinteisempään" kerrontaan. Ja jotakin kiehtovaa tässä kirjassa ennen muuta on, koska päätyi kuitenkin tälle listalle. Kansi jälleen kiinnostava!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti