YKSINÄINEN METSÄSTÄJÄ

Yksinäinen metsästäjä, Vilie, päättää etsiä joen, josta on jo pitkään uneksinut. Hän haluaa sukeltaa tämän joen tyynen pinnan alle ja hakea joen pohjasta tarunhohtoisen kiven, joka antaa hänelle ylimaallisia voimia. Matka joelle on kuitenkin vaativa. Vilien täytyy selviytyä useita päiviä sankassa aarnimetsässä niukalla ravinnolla, kohdata äänekkäät ja kohtalokkaat metsänhenget ja syvällä maan uumenissa asuvat demonit, jotka houkuttelevat viatonta sielua pimeyden maailmaan. Vilien tielle asettuu myös kolme nuorta, aseistettua miestä, jotka ryyppyillan päätteeksi ryhtyvät ammuskelemaan. Yksi kavereista menettää pyssysodassa henkensä ja pari muuta yrittävät lavastaa Vilien syylliseksi tapahtuneeseen.

When the River Sleeps
Easterine Kire
Zubaan Publishers Pvt.Ltd, 2014

Easterine Kiren romaani vie lukijan Nagalandin synkkiin metsiin ja saavuttamattomien vuorien rinteille, joissa vielä on koskematonta luontoa. Tuolla luonnon ihmeet ovat arkipäivää ja yliluonnollisuus osa todellisuutta. Lukijakin tempaistaan tähän luonnon ja ihmisen väliseen rinnakkaiseloon, kun Vilie rämpii ryteikössä ja yrittää löytää metsästä jotakin ruuaksi kelpaavaa. Ja vaeltaminen yhdessä Vilien kanssa vie kanssakulkijan maailmaan, jossa henget ovat yhtä luonnollisia kuin ihmiset ja missä vaara tai pelastus vaanii jokaisen mutkan takana.

Kiren kirja on vahva kertomus, joka kutsuu lukijan Nagalandissa asuvien ihmisten elämään ja sydämiin. Tavat ja uskomukset, niiden merkitys ihmisille ja Nagalandin maalle, tiiviit kyläyhteisöt ja elämän rytmi, joka ammentaa harmoniansa ympäröivästä luonnosta ovat tämän kirjan ehdottomia vahvuuksia.

When the River Sleeps on kirja, jossa yksinäisen miehen tie vie kohti unelmaansa. Matkalla hän kohtaa uskomattomia vaikeuksia verenhimoisista tiikereistä pahansisuisiin leskien haamuihin, mutta hän ei anna minkäänlaisen esteen tulla unelmansa eteen.

Jälleen kerran eksyin kirjakauppaan vaan kattelemaan tarjontaa, eikä tarkoituksenani ollut todellakaan hankkia mitään uutta painoa reppuuni. Chennain kirjakaupassa oli kirjat laitettu esille oikein nätisti ja sieltä pisti silmääni heti tämä When the River Sleeps, koska akvarellimaisen kaunis kansi erottui muista teoksista. Pähkäilin aikani hankintaa, mutta pehmeäkantisten kirjojen hinta ei täällä Intiassa päätä huimaa - yleensä hinnat pyörivät 5-10 euron nurkilla. Takakannen tekstikin vaikutti aika kiinnostavalta, koska olen kuullut aika paljon tarinoita Nagalandista, jossa ihmiset vielä elävät sopusoinnussa luonnon kanssa ja "länsimainen sivistys" ei ole päässyt heitä turmelemaan. Kiikutin opuksen kassalle ja reppuni huokaisee lisäpainosta.

Kirjan parasta antia oli mielestäni vanha perimätieto, jonka varassa Vilie selviytyy kaikenmaailman vaaroista. Luonnosta löytyy niin syötävä kuin lääkkeetkin, kunhan on muistanut kuunnella vanhempien ja viisaampien neuvoja. Kirjassa eletään luonnon kanssa sopusoinnussa, eikä mitään riistetä luonnosta, ellei sitä oikeasti tarvita. Kirja onkin varsinainen ekologisuuden ylistys, vaikka oikeasti taitaa olla niin, että luonnon keskellä elävät ihmiset ovat itse oivaltaneet keskinäisen sopusoinnun palvelevan sekä luontoa että sen asukkaita.

Vaikka kirjassa seurataan yksinäisen miehen matkaa toteuttamaan unelmaansa "nukkuvan joen aarteesta", niin oivallisesti kirjailija on saanut mahdutettua reissuun tapahtumia, jotka tuovat oman jännittävän lisänsä teokseen. Yliluonnolliset haamut ja kirkuvat lesket menee ehkä vähän viihteen puolelle, mutta aika näppärästi Kire on saanut nekin punottua osaksi juonta. Kaiken kaikkiaan opus oli näppärää viihdekirjallisuutta, jonka parissa aika kului sukkelasti, mutta mitään lähtemätöntä vaikutusta kirja ei tehnyt. Tosin kun katselee täällä Intiassa tuota muovijätteiden määrää ja ihmisten välinpitämättömyyttä maansa likaamisesta, niin tämän kirjan myötä voisi joku intialainen ehkä saada ahaa-elämyksen siitä, että luonnon kanssa voisi yrittää elää harmoniassakin.