KADONNEEN TOTUUDEN PERÄSSÄ

Sadhus
Going Beyond the Dreadlocks
Patrick Levy
Prakash Books India Pvt.Ltd. 2015

Sadhu on hindulaisuuden askeetti tai pyhä mies. Sadhut omistavat koko elämänsä moksan tavoittelemiselle, ja luopuvat nautinnoista, velvollisuuksista ja käytännön tavoitteista. Sadhut harjoittavat joogaa, joten heitä sanotaan myös joogeiksi. "Sadhu" on sanskritinkielinen sana ja tarkoittaa hyvää miestä.

Sadhuja koskevat säännökset ovat erilaiset eri hindulaisuuden suuntauksissa. Yhteisiä tavoitteita ovat totuudellisuus, väkivallattomuus, kieltäymys ja uhrautuvaisuus.(Wikipedia)

Heitä on täällä miljoonia...näitä vaeltelevia intialaisia askeetteja, kerjääviä munkkeja, mystisiä kuljeskelijoita, kulkuri-filosofeja, ihmeidentekijöitä, hashiksen polttelijoita, pyhiä miehiä...mutta loppu viimein heistä tiedetään perin vähän. Heitä on kuvattu paljon, mutta heidän sanojaan on kuultu aika harvoin.

Jotkut sadhuista aloittavat uransa jo lapsena, mutta joukossa on myös useita toimihenkilöitä, kauppiaita, kiinteistövälittäjiä, varkaita...he ovat kaikki jättäneet perheensä ja työnsä tullakseen vaeltavaksi, pyhäksi mieheksi - sadhuksi. He kieltäytyvät kaikesta työstä ja valansa myötä he eivät voi hyväksyä myöskään minkäänlaista palkkaa tai palkkiota. He ovat vapaaehtoisesti valinneet vapautuksen polun.

Sadhut ovat pyhittäneet elämänsä ja itsensä tekemättömyydelle. Maailmassa, joka huutaa ekologisen katastrofin ja hillitsemättömän väestönkasvun  partaalla, sadhut ovat viestintuojia toisenlaisesta todellisuudesta, jossa vallitsee vapaus ja vaatimattomuus. Tuosta maailmasta, jonka aikamme kapitalistinen sivilisaatio on jo kauan sitten unohtanut töiden, kulutuksen, talouskasvun ja kilpailun yhä kasvaessa.

Patrick Levy seuraa kirjassaan näiden rastatukkaisten miesten jokapäiväistä elämää viettämällä kuukausia tien päällä heidän kanssaan. Kirjailija huomaa miesten olevan erittäin kunnioitettu osa intialaista yhteiskuntaa ja heidän opetuksiaan ja neuvojaan tullaan kuuntelemaan pitkienkin matkojen takaa. 

Intialaisessa yhteiskunnassa on kaksi ihmisryhmää, jotka kiinnostavat minua erityisen paljon. Toinen ryhmä on hijrat , joihin törmää kaduilla ja varsinkin junissa kerjäämässä jokapäiväista leipäänsä. Nämä "tyttö-pojat" tai eunukit tai transgenderit ovat olleet vuosisatoja osa intialaista kulttuuria; ensin haaremien vartijoina ja myöhemmin heihin on liitetty uskonnollisia ulottuvuuksia esim. heidän siunauksiaan kaivataan vastasyntyneelle vauvalle tai hääseremonioissa. Nykyisin tämä vähemmistö elää köyhyyden partaalla, eikä kovinkaan moni ole valmis palkkaamaan heitä ansiotyöhön, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää kerjääminen tai ajautuminen prostituutioon.
Toinen katukuvassa huomion kiinnittävä ryhmä on sadhut. Heitä tapaa varsinkin Intian pyhillä paikoilla, kuten temppeleiden liepeillä, Gangesin rannoilla ja erityisen paljon heitä on hindujen pyhimmän kaupungin Varanasin ghat-alueiden portailla istuskelemassa ja polttelemassa "rauhanpiippuaan". Näitä askeettejakin on tietysti moneen junaan; osa on sisäisestä pakosta lähtenyt etsikkomatkalle kohti syvemmän totuuden lähdettä ja osa on käynyt kaupassa ostamassa sadhu-releet, joiden avulla tekee mukavat päiväansiot istuskelemalla auringossa ja kertomalla viiden pennin viisauksia turisteille.

En ole löytänyt kovinkaan paljoa kirjallisuutta näistä ihmisryhmistä, joten olin innoissani, kun silmiini sattui Patrick Levyn kirja sadhuista ja heidän ajatuksistaan rastatukkiensa alla. Levy on ranskalainen kirjailija/toimittaja, jota kiinnostaa lopullisen totuuden etsiminen. Hän on ateisti, joka ei usko minkäänlaisen Jumalan/jumaluuden/jumalien olemassaoloon. Hän lähestyy aihettaan enemmänkin filosofisesta näkökulmasta ja haastaa myös lukijansa miettimään omaa suhdettaan totuuksiin ja merkityksiin - mitä elämä on? mitä onni tai epäonni on? mistä me tulemme ja minne olemme menossa?

Sadhus on kirja, joka on kirjoitettu road movien muotoon. Levy viettää aikaansa Varanasissa Mother Gangan rannoilla ja tutustuu muutamiin sadhuihin. Hän haastattelee heitä ja yrittää ottaa selvää kunkin askeetin tarkoitusperistä ja elämän filosofiasta. Vihdoin hän löytää sadhun, joka puhuu tarpeeksi hyvää englantia ja joka on valmis ottamaan Levyn mukaansa "opetuslapseksi"/noviisiksi. Ennen reissuun lähtemistä Levyn tulee kuitenkin luopua kaikesta omaisuudestaan ja rahoistaan sekä luottokorteistaan ja hän saa omistaa vain lannevaatteen, sandaalit, vesiastian, viltin sekä pienen kassin, jossa mukana kulkee muutama kirja. Ja Gangesin rannalla Levy luopuu myös hiuksistaan, sillä tukattomuus on noviisin merkki, eikä kirjailija halua olla mukana ainoastaan ulkopuolisena tarkkailijana vaan elää osana tätä pyhien miesten yhteisöä.

Kirjassa liikutaan ympäri Intiaa ilman sen kummempaa päämäärää saapua jonnekin. Oppi-isä lähtee matkaan, kun hänestä siltä tuntuu ja pysähtelee paikkoihin, jotka hänestä tuntuvat oikeilta. Mihinkään ei olla menossa, vaan ainoastaan tämä hetki on merkityksellinen. Kohdattavat ihmiset - muut sadhut, turistit, paikalliset - otetaan aina todesta ja heihin suhtaudutaan tilanteen vaatimalla vakavuudella. Iltaisin sadhujen istuskellessa pyhän tulen ympärillä ja polttaen ties kuinka monetta hashissätkää  huumorikin kukkii miesten keskuudessa. Ja sitten onkin aika käpertyä vilttinsä päälle ja käydä nukkumaan milloin mihinkin - parhaassa tapauksessa majapaikka löytyy jonkun temppelin ashramista, mutta paljas maa puun alla välttää yhtä hyvin.

Levy käy kirjassaan useita mielenkiintoisia keskusteluja sadhujen kanssa ja niissä käy ilmi, että lähes tulkoon kaikilla askeeteilla on omanlaisensa näkemys "totuuteen". Sadhut eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä, jossa kaikki jakavat samanlaiset näkemykset elämästä tai sitä ylläpitävistä voimista. Ja sadhujenkin parissa on ääriryhmiä, jotka ovat vieneet askeesinsa vieläkin pidemmälle - osa heistä on jaloillaan koko ajan (standing babas) ja nukkuvatkin seinään kiinnitettyjen remmien varassa, osa pukeutuu "ainoastaan tuuleen" (nagas) eli kulkevat täysin alastomina pitkin maita ja mantuja, osa pysyy koko ajan paikallaan ja meditoi kaiken valveilla olo aikansa. Levy on erityisen kiinnostunut pyhien miesten motiiveista lähteä askeesin tielle, sillä tuota tietä ei ole aina helppo kulkea. Joskus almuja tulee runsaastikin, mutta usein kirjassakin käydään nukkumaan tyhjin vatsoin moskiittojen imiessä viimeisetkin veret lähes luurangonlaihoista miehistä. Motiiveja löytyy kaikkiin lähtöihin, osa on jo lapsena tuntenut kutsumusta lähteä etsimään "jotain maailman ulkopuolista", osan vanhemmat ovat laittaneet lapsensa sadhun matkaan, koska heillä itsellään ei ole ollut varaa kasvattaa jälkikasvuaan, muutamat ovat kyllästyneet kapitalistiseen yhteiskuntaan ja hylänneet perheensä,työnsä, omaisuutensa ja lähteneet vaeltamaan ja osalle sadhu-yhteisö on pakopaikka lain kouran ulottumattomissa.

Sadhus - Going Beyond the Dreadlocks on mainio sukellus maailmaan, joka länsimaiselta ihmiseltä jää usein pimentoon. Perin suljettu yhteisö ei juurikaan avaudu ulkopuoliselle tarkkailijalle - ja kotialbumissa olevat valokuvat eivät juurikaan kerro näiden miesten ajattelusta - , eikä Levykään saanut vastauksia kaikkiin haluamiinsa kysymyksiin. Useimmat sadhut eivät halua kertoa aikaisemmasta elämästään, sillä elämä on alkanut vasta siitä, kun matka sadhuna aloitetaan. Kirjaa oli helppo lukea, koska Levy on ranskalainen ja luulen, että häntä eurooppalaisena kiinnostavat suurin piirtein samat asiat kuin itseäni. Sain teoksesta paljon lisää tietoa sadhujen elämästä ja niin kuin elämässä yleensä, mikään ei ole niin yksinkertaista kuin aluksi vaikuttaa...kirja onnistuu valottamaan sadhujen maailmaa monesta eri näkökulmasta ja tekee sen kaiken kunnioituksella näitä pyhiä miehiä kohtaan. Sadhut tarjoavat vaihtoehtoista näkemystä maailmasta ja maailmankaikkeudesta, mutta perimmäistä totuutta ei heilläkään ole tarjolla. Kiinnostavia näkemyksiä nämä rastapäät kuitenkin tarjoavat, vaikka jokaisen meistä tulee kuitenkin löytää se oma tiemme onneen - toiselle se on vaeltelu ympäri Intian maaseutua ja jollekin muulle sunnuntaikirkko tai meditaatio, jokainen tulkoon tavallaan onnelliseksi ja ansaitkoon muiden kunnioituksen. Matka jatkuu edelleen sekä Patrick Levylla että itselläni, mutta ehkä joskus jossain näkyy valoakin tunnelin päässä...