SEITSEMÄN VELJESTÄ 2.0

Hirveesti on sivistyksessäni aukkoja, ja varsinkin moni suomalainen kirjallisuuden klassikko on jäänyt -toistaiseksi- lukematta. Siinä vaiheessa, kun yleensä yläaste-kollegani lukivat pakollista Seitsemää Veljestä, niin meikäläisen äidinkielen opettaja keskittyi lähinnä krapulansa paranteluun. Lukiossa meille luettiin ÄÄNEEN Kärpästen Herraa ja kerran muistan tehneeni esitelmän Arto Melleristä. Mellerikin kiinnosti minua enemmän hahmona kuin lyyrikkona. Näillä eväillä sitä on samoiltu kirjallisessa maastossa ja aina on ollut kiinnostavampaa luettavaa tarjolla, joten mm. Sinuhe, Tuntematon Sotilas, Alastalon Salissa ja moni muu ovat jääneet hyllyyn odottamaan aikaa parempaa.

Riina Katajavuori, Wenla Männistö
Kustannusosakeyhtiö Tammi 2014

Päätinkin sitten edetä "perse edellä puuhun" ja lukea ensin päivitetyn version Aleksis Kiven veljessaagasta. Katajavuorelle oli jo kahdeksan vuotta sitten ehdotettu Veljesten uusintaversiota, ja pitkällisen pohdinnan jälkeen kirja ilmestyi viime syksynä. Ja hyvä niin - ajatus klassikon tuomisesta nykypäivään on mun mielestä hauska idea ja vaikka en vertailevaa tutkimusta voikaan tehdä, niin Riina Katajavuori on mielestäni onnistunut kirjoittamaan varsin mainion kirjan ja ilmeisesti onnistunut myös Kiven versioinnissa mallikkaasti. Siitä on oman lukukokemukseni lisäksi hyvinä esimerkkeinä esim. Suomen Kansallisteatteri, jossa kirjaan pohjautuva monologi-esitys saa ensi-iltansa huhtikuussa ja Ylen Radioteatteri, joka tekee syksyllä kirjasta radiokuunnelman. Tilausta siis tuntuu tällaiselle päivitykselle olevan.

Niin kuin kirjan nimestäkin voi päätellä, kirjan päähenkilönä onkin tällä kertaa Wenla Männistö remuavan veljesjoukon sijaan. Wenla on tässä "uustulkinnassa" hemaiseva hempukka, jota kaikki veljekset kilvan halajavat. Oman näkökulmansa kirjaan tuovat myös veljesten syöpään kuollut äiti Alli Jukola, joka pilven reunalta kommentoi poikiensa olemista, Wenlan äiti, kätilö ja yksinhuoltaja Marja Männistö sekä Kajsa Rajamäki, joka kirjassa työskentelee pesijänä Harjun yleisessä saunassa. Näkökulma on siis vahvan feminiininen ja veljesten toilailut näyttäytyvätkin kirjassa monesti näiden naisten silmälasien kautta.

Kirjassa nostetaan esille lukuisia teemoja, jotka ovat varsin ajankohtaisia nykyisessä yhteiskunnassa. Isättömyys ja äidittömyys (monelta eri kantilta; isä on kuollut/ulkomailla/ei tiedä olevansa isä, äiti on kuollut/hylännyt lapsensa), rotukysymykset (kirjassakaan kaikki eivät ole samanvärisiä), haahuilu/tekemättömyys/työttömyys -> rahaongelmat (pikavipit) ja yhteisöllisyys (Kumpulan kyläyhteisö nostetaan esille luomuruokapiireineen ja kyläjuhlineen) ovat tämän kirjan käyttövoimaa, joka näyttäytyy nuorison taustalla. Teoksen ydinjoukko (Wenla kavereineen ja Veljekset ikähaarukassa 17-25v) on parhaassa riiausiässä, joten lienee selvää, että seksistä puhutaan (vähemmän kuitenkin harrastetaan), viinaa juodaan ja musiikki sekä tv-sarjat/elokuvat ovat puheenaiheina ylittämättömiä. Katajavuori on onnistunut vangitsemaan tämän joukon porinat mielestäni perin autenttiseen tyyliin, vaikka kirjailija Prosak-illassa ilmoittikin, että nuorison puhetapa ja -tyyli kumpuaakin enemmän Katajavuoren omasta nuoruudesta kuin salakuuntelusta kolmosen ratikassa.

Wenla Männistössä minua kiinnosti erityisesti ajatus päivittää yli satavuotias teos; ja ymmärrän, miksi kirjailijalta kesti niinkin pitkään saada teos kirjoitettua. On aika uskaliasta käydä sellaisen klassikon kimppuun, josta kaikilla suomalaisilla on jonkunlainen mielipide (vaikka kirja olisikin jäänyt lukematta, niin Wilho Ilmarin elokuvan tai Turkan tv-version moni on kuitenkin nähnyt). Onneksi Katajavuori otti haasteen vastaan, ja ennen kaikkea toi alkuperäisteokseen selvästi oman lisänsä ja tulkintansa ja näkökulmansa.

Kirjan henkilöistä eniten minua inspiroi Simeoni (nykyversiossa Simppa - Alli Jukolan ja afrikkalaisen Tumelon lapsi), sillä lapsuudestani muistan tv-esityksen, jossa Simeonin hallusinaatioita kuvattiin aika pelottavalla tavalla ja samalla tietysti lapsenmieltäni kiehtovasti sekä Kuppari-Kaisa eli saunottaja Kajsa Rajamäki, jolle on elämässään sattunut ja tapahtunut, mutta joka katselee mieluummin eteenpäin kuin jää tuleen makaamaan. Wenla Männistö itse on näin keski-ikäisen miehen näkökulmasta perin osuva kuvaus nuoresta naisesta, joka on juuri herännyt naiseutensa kauneimpaan kukkaan - "seitsentoistavuotisna on neito kauneimmillaan". Tällaisiin Wenloihin törmäilee sekä kuvainnollisesti että ihan konkreettisesti esim. Helsingin kauppakeskuksissa, jossa he liian pienissä vaatteissaan suunnittelevat seuraavaa viikonloppuaan rööki huulessa ja "vittuja" huudellen. He ovat äärimmäisen itsetietoisen oloisia ja valmiina valloittamaan koko maailman, joka on luotu vain heitä varten.

Kirja oli helppoa luettavaa. Huolimatta runsaasta dialogista - kirjassa on paljon näytelmien käsikirjoituksista tuttua tapaa kirjoittaa repliikit ja parenteesit - ja aikamoisesta joukosta henkilöitä, niin teos pysyi hyvin kasassa, eikä kovinkaan montaa kertaa tarvinnut vilkuilla etusivun henkilöluetteloa. Jokaiselle tuntui löytyvän oma ääni, jota lukijankin oli helppo seurata. Ja riekkuvan joukon nykytilanne tulee myös päivitetyksi kirjan lopussa, jolloin saadaan selville kuka sai kenet ja kuka jäi kokonaan ilman. Eli kuinkas sitten kävikään.

Kirjasta tuli hyvä mieli ja sen pariin oli mieluista palata, mutta mitään syvempää muistijälkeä Wenla Männistö ei kuitenkaan jättänyt. Nyt jään innolla odottamaan, millaista jälkeä Mika Myllyaho saa Kansallisteatterissa aikaiseksi ja ehkä se alkuperäinen Seitsemän Veljestäkin saattaa olla lähempänä lukemistaan kuin aikoihin, sillä mulle tuli välillä sellainen olo, että jotkut Katajavuoren jutut olisivat auenneet paremmin, mikäli olisin tiennyt, mistä ne alunperin kumpuavat.

Tämän kirjan myötä Lue Sateenkaari - haasteen ensimmäinen väri (punainen) tulee suoritetuksi.
Ja Kirjan Vuosi 2015 - lukuhaasteesta suoritan Wenlalla kohdat 32. kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiini ja 48. kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin minä.

Kukkahattusetä kiittää ja sivelee jälleen kerran Seitsemän Veljestä - kirjan kantta.